Kaksi Jyrki Kiiskisen runoa // To dikt av Jyrki Kiiskinen

Foto: Heini Lehväslaiho /

 

Kissanhiekka pitää puhdistaa, ennen kuin kissa palaa. Kumoan kaiken jäteastiaan, kuin kaivuri rekkaan, rekka vie pois öljyn, raskasmetallien, supermyrkkyjen saastuttaman maan, tuo puhdasta soraa, jonka päälle rakennetaan merikaupunki, kun säteilevät atollit vajoavat mereen, me haravoimme puhtaanvalkoista hiekkaa, jota pitkin vaeltaa, rantaviivaa tulevissa muistoissa.

/

    Helsingissä keskiviikkona 4. päivänä marraskuuta

Kattesanden må rengjøres før katten kommer tilbake. Jeg heller alt i søppelbøtta, likesom gravemaskinen fyller traileren, traileren kjører bort jord forurenset av olje, tungmetaller og ekstremgifter, kommer med ren grus som en kystby bygges ovenpå, mens de strålende atollene synker i havet raker vi ut den rene hvite sanden, til å vandre på, de kommende minnenes strandlinje.

    Helsingfors onsdag 4. november år 2018

 

//

 

Vi hang opp valgplakater og reklamebilder, omga

oss med billedskjermer, i skinnet fra dem spiste vi, sunt

 

men de ranke ekornene nærmer seg, fillefransene skitner til våre strender.

fingrer med skitne hender på slantene, graver tunneler, pusher stoff,

 

vi snur kameraene og lyskasterne mot rekkene av møkkete ansikter.

Vi har ingenting å skjule, i solens skinn speiler glasset himmelen,

 

de styrer sine fly mot det gjennomsiktige glasset, jeg ser mitt speilbilde fly

 

    Helsingfors tirsdag 3 mars år 2009

 

/

 

Pystytimme vaalijulisteita ja mainoskuvia, ympäröimme

itsemme kuvaruuduin, niiden hohteessa aterioimme, terveellisesti,

 

mutta kiikkerät ruuhet lähestyvät, rääsyläiset likaavat rantamme,

sormeilevat likaisin käsin kolikoita, kaivavat tunneleita, myyvät kamaa,

 

käännämme kamerat ja valonheittimet kohti sottaisia kasvorivistöjä.

Ei meillä ole salattavaa, auringon hohteessa lasi peilaa taivasta,

 

he lentävät koneensa päin läpinäkyvää lasia, näen kuvajaiseni lentävän

 

     Helsingissä tiistaina 3. maaliskuuta 

 

//

Jyrki Kiiskinen är bosatt i Helsingfors. Hän debuterade 1989 med diktsamlingen Runoilija vaaran rinteellä och jobbade som chefredaktör i det littärära magasinet Nuori Voima på nittiotalet. Han har gett ut diktsamlingar, romaner och barnböcker och översätter poesi när det bara är möjligt. Kiiskinen intresserar sig speciellt på frågan hur världen skapas i litterära former, och på sin fritid joggar han långa pass och betraktar förvandlande lanskap. Han blev konstnärprofessor denna år.